tuulenkäyttö

Vanha pohtii ja taas ilman professuurista koulutusta..ihan vain omia kokemuksiaan ja saamiaan oppeja tulkiten..
jotta miten ne ilmavirrat kulkee ja miten se koira niitä hyödyntää..
ja mikä tärkeintä..
jos haluamme kehittää koiraa etsimään kohdetta..
pohdin myös kuinka voimme kertoa sille, että vaikka me ohjaamme sen kulkua..haluamme, että se nimenomaan käyttää luontaista lahjaansa meille edullisesti.

KOKEET joihin  ilmavirtojen hyödyntäminen liittyy ovat
Palvelus/käyttökoira puoli  ja siellä kaikenlaiset ilmavainulla suoritettavat etsimistehtävät ja eritoten myös  käyttökoiriin voidaan kait laskea myös metsästyskoirat .  Näissä kaikissa lajeissa tämä sama koiran synnynnäinen kyky - sen me ihmiset koitamme valjastaa käyttöömme. Valitettavaa koiran kannalta ja huomioitavaa koulutusmatkamme aikana on, että usein koesääntomme toimivat eritavoin ja eriasteisina koiran luontaista kykyä käyttää tuulta /ilmavirtoja vastaan. - Koesäännöissä määritellään jokin teoreettinen ohjauskaava - jolla halutaan koiran toimivan tuottavasti ihmisen mielestä. Miksi ; vastaus johtaa sääntöihin ja lähinnä liittyen oletan kuitenkin koetasolla arvosteluun ja sen helpottamiseen sekä rajallisten koealueiden ollessa kyseessä. Koiran päässähän se nenä on ja se synnynnäinen kyky asiaan nähden, joten jos ei huomioi asiaa heittää sen lapsen pesuveden kanssa pois.
Oikeissa etsintätehtävissä käytännön toimijat ovat kehitelleet sopivampia tapoja hyödyntää koiran olemassaolevaa kykyä ja antavat "liinoja" auki  enempi koirilleen - ja unohtavat sen ohjaajan roolin ja tekevät yhteistyötä koiran kera, jossa koira on se etsinnän asiantuntija.. ihminen on vain se kuka antaa "luvan " koiralle käynnistyä tehtävään. Tärkeintä on silloin se, että koirakko on tiimi jossa molemmilla on osaamisalueensa ja koira tekee työtään ihmiselle ei itselleen vaikka sille annetaan enempi tilaa käyttää luontaisia kykyjään.


NUORI KOIRA
Olen kuitenkin sitä mieltä, että tärkein tehtävämme on nuorelle koiralle pitää koulutusmatkalla johtotähtenä sen luontainen kyky käyttää tuulta ja ilmavirtoja hyödykseen etsiessään. Ajastaan siihen päälle sitten vaivihkaa kerromme sen pikkujuttumme, että haluamme suuressa viisaudessamme esittää sille tapoja toimia / kulkureittejä.. haluamme ohjata ja vaikuttaa sen toimintaa. Haluamme asettaa koiran etsimisen hallintaamme.Hallita sen nenänkäyttöä.

tuulenkäyttö

TUULENKÄYTÖSTÄ- muistakaa, että tässä vain vanha pohtii- ilman tieteellis dokumentoitua viisautta ja professuaalista tietämystä.. kunhan ynnäilee kokemuksiaan maalaisjärjellä..

Pohdinpa siis tässä kirjoituksessa erilaisia käyttööni saamia kokemuksia  ilmavirroista ja niiden mukanaan kuljettamasta hajuvanasta.Totuus voi näistä olla kaukana, mutta tämä on yksi ajatusmaailma.

On hyvä ensin vähän pohtia, jotta

Miten koira käyttää tuulta ja ilmavirtoja joista me emme tiedä mitään muuta kuin, että hajut kulkevat ilmassa kuin vuoripuro, polveillen - kierrellen vastaan tulevia esteitä. Meidän ihmisten on kuitenkin tultava sinuksi yhden asian kanssa ja se on , että harvoin näkemällä pystyy itselleen selvittämään miten se ilmavirta kuljettaa hajua peitteisessä maastossa. Tärkein tieto omalta katsantokannaltani ja oppi tässä asiassa on se, että me ihmiset emme kykene sitä maailmaa käsittämään.. Kertauksena olennaista on ehkä ymmärtää, että haju on kuin vuoripuro joka matkaa tehdessään pikkuhiljaa polveilee..laajenee ja kapenee. Hajun kulkuun vaikuttavat ilmavirtojen lisäksi maaston lämpövaihtelut sun muut krumeluurit. Törmätessään esteisiin hajuvana kiertää niitä eri säännöin kuin me ilman nenää kulkevat ajattelemme sen hajun kulkevan.. Tuuli tuuli.. minne vie sun tie:)..
Tärkeintä on rakentaa väline "koiran nenä" käyttöömme niin, että annamme koiralle mahdollisuuden käyttää luontaista kykyään- ilman, että sotkemme koiran mielen siinä vaiheessa kun koira itsekkin vasta opettelee tulkitsemaan tuota ihanaa maailmaa.. hajumaailmaa..

Koitan pohtia asiaa siltä kannalta, jotta pystyisimme ymmärtämään miksi ne koiran kuviot ovat

 sitä mitä ne ovat sen käyttäessä tuota yhtä voimakkaimmista ja elämää ihmeellisemmästä aististaan, nenäänsä. Ymmärtäessämme emme puutu koiran toimintaan nuorena siinä kohtaa kun se toimii ihan oikein luontaisesti vaan annamme sen harjoitella. Annamme sille työrauhan.

Ongelma jonka joutuu kohtaamaan koiraa kouluttaessa etsintään on että esim. PK -hakukoira ei voi  toimia- puhtaasti; sanoin kuin koira luontaisesti etsiessään toimisi. Koesäännöt estävät, ehkä' etsintäkoira voi toimia jo aika lähellä luontaista toimintatapaansa. Metsästyskoira.. metsästyksen parissa - jos sillä on viisas ohjaaja; sillä on jo täysi valta löytää kohde.. ilman, että kukaan nimeltä ihminen kovinkaan paljon menee sotkemaan hommaa.
Annetaan kuitenkin tilaa ja kokemuksia koiralle nuorena tästä hajumaailmasta - silloin tämä ei tule jossain kohtaa puskista koiran toimintaan kykenemättömyytenä käyttää nenäänsä - tärkeintä aisiaan etsinnän suhteen.

mutta ajatuksia.. miten asiaa voisi harjoitella/ vahvistaa koiran kanssa.

Kirjoittaessani käytän sanoja - vastatuuli; myötätuuli ; sivutuuli ; tuulen rintama ja hajutunneli. Yritän tekstin aikana selvittää sanoille itse oppimiani merkityksiä.

Vastatuuleen kulkuaan suunnitteleva viisaasti kävelevä ohjaaja aiheuttaa sen, että  nuori koira alkaa luontaisesti haravoida risteillen ohjaajan edessä sivusuunnassa nimenomaan ..ohjaajan edellä olevaa aluetta .. jos sitä ei siltä estetä.

Itse koitan aina nuoren koiran kera mahdollisuuksien mukaan liikkuessani; kulkiessani  itse toimia tämän kaavan mukaan.  Järjestän harjoituksia muokaten yhteistä kulkuamme reiteiksi jossa voin "hallita " tuulen kulun. Avoimet maastopaikat ovat oivia hahmottaa reilulla tuulella jotta mistä se tuuli tulee. Jääalueet talvella ovat mitä oivimpia paikkoja. Miksi-> näin luon koiralle pohjaa käyttää luontaista sen sisimmästä tulevaa risteilyä edelläni eli koira toimii aktiivisesti luontonsa ja synnynnäisen mekanisminsa mukaan.. tutkien maastoa edeltämme tulevien hajurintamien tuomien viestin mukaan.
Tässä kohtaa lainausmerkeissä kun "kuljen puhtaalla alueella" -> eli ei ole tarkoitus että koira varsinaisesti törmää johonkin kohteeseen jota se ajastaan tullaan laittamaan etsimään - tarkoitus on vain luoda sille mielikuva kulkemisesta ohjaajan kera lähinnä koiran toimiessa luontaisena aktiivisena tutkana.

syvempään pohtien :
Koiran vapaasti kulkiessa edellämme- itse kulkiessamme vastatuuleen se mahdollistaa jossain määrin koiran omaa kehittymistä luontaisen kautta ilman, että sotkemme välissä. Oman reittimme kulkiessa vastatuuleen.. eli ohjaajan oma nenä halkoen tuulta koira alkaa luontaisesti haravoida edellämme, koska koira etsii aina jotakin:) ! se on luontainen ilmavirtojen tulkitsija. Koira siis luontaisesti alkaa  risteillä edessämme tuulen rintamaa pitkin omaan kulkusuuntaamme nähden oikeaan ja vasempaan. Mikäli olemme oikein tarkkasilmäisiä - havaitsemme ,että jos emme häiritse tätä kulkemista, koira ei koskaan tee lehmänkäännöstä eli koira ei käännä peppuaan koskaan tuulelle, Sen huonon me vahingossa usein opettanemme luontaisettomalla käytöksellämme. Pennulla sivuliike on aluksi vaikea huomata koska se käy luonamme .. kiillottaa saappaitamme .. mutta se tekee tätä kyllä.
Voimme itsekkin tukea toimintaa aluksi niin, että kuljemme aavistuksen risteillen tuulen rintamaa vastaan.. vaikka päämäärämme on itse halkoa tuulta vasten.. tämä tukee vielä lisää koiran toimintaa, yhdessä ja "johtajan mallia mallintaen "johtajalle" tehden.

Tämä on toteutusta jota itse käytän pennun kanssa - vaatii hieman päänvaivaa.. mutta on tuottavaa tulevaisuutta ajatellen.. Joskus nyt sattuu joku kohde tuulenrintaman mukana tulemaan tällöin on koiran käyttötulevaisuus huomioiden reagoitava. Palvesluskoiran reagoidessa riistaan todettava, että ei kiinnosta perässä kulkevan laumanjohtajan päätä tuo tuoksu - ei kieltäen vaan antaen koiran nuorena hieman tutkailla ehkä noustakkin hajutunneliin - mutta todettava koiralle, että ei me elikoita olla essimässä. Metsästyskoiran pennun ollessa kyseessä - myhäilemme tyytyväisenä jos riistan haju on se kiinnostuksen kohde ja annamme koiran puuhailla luontonsa mukaan asian kanssa.
Mistä tiedät mikä on kohde..joka ilmavirrassa tuoksuu. Koirasta näkee, pennustakin siitä miten se hajun jota vastaannottaa saa sen reagoimaan, onko kyseessä  riista tai jokin muu. Ihminen kohteena aiheuttaa aivan erireaktion kuin riista ihmisten kera eläneeseen pentuun. Koiran toiminnasta pystyy tarkka ohjaaja arvioimaan kohteen etäisyyden - ja onko tuoksu vain jokin vanhahko kulkujälki; vai tuore.

Kuinka asiaa voi hallitusti harjoitella - hieman tarkemmin..
Tekninen oteutus:

Avoin iso alue (pelto)– tai vähäpeitteinen metsä. Harjoitellaan vain ja ainoastaan ohjaaja vastatuuleen kulkien.. eli ohjaajan nenä halkoo lähinnä suurimman osan aikaa tuulta.

ja tuultakin saisi olla riittävästi. Tulee ymmärtää,  että  kulkeminen vastatuuleen ei tarkoita koiran  syöksymistä tuulta kohti vaan  vastatuuli muodostaa ikään kuin rintaman eteemme,  niin  sitä rintaman reunaa tulisi koiran kulkea edestakaisin edellämme haravoiden.Helpompi tapa kuvitella, ymmärtää, ajatella tätä voi olla pohtia  esimerkiksi kun  aalto tulee leveänä rantaan niin sen aallon reunaa pitkin risteillen sivusuunnassa koira haravoi ohjaajan kulkiessa suoraan kohti ulappaa.. halkoen aallot.

Metsästyskoiran moottori on aivan erilainen kuin vaikka paimenkoiran ja metsästyskoira toteuttaa hyvinkin nopeasti tätä kautta etsintäkuviota jos tuulta on riittävästi ja kun se saappaan kiillotus vaihe on siltä ohi. Paimenkoirat tarvitsevat enemän johdonmukaista kulkemista ja tukemista itsenäisyyteen.. jotta ne alkavat tutkailla ympäristöään ilmavainuisesti ja ottavat kohteita itselleen sitä kautta. Hieman unohtavat sen hiljaisen isännän joka perässä saapastelee tutkaillen ja tutustuen koiransa tuulimaailmaan ja siihen mitä ilmavirrat sen nenään tuovat - innostuen , tukien ja hiljaa ollen kun koira työstää.

Hankaloita kuvioita piirtää tänne nettiin- toivotaan, että koneenne näyttävät ne kuten tarkoitin:)..
Nuoren koiran perus kulkeminen tuuleen nähden:

vastatuuli

↓↓↓↓↓↓↓↓

←←koira→→         eli koira risteilee sivusuunnassa ; liike sivuille voi olla hyvin pieni, koira
                                  kulkee vastatuulen rintamaa ikäänkuin haravoiden. Se ei nouse vastatuuleen                            vaan risteilee vastatuulen rintamaa, tuuli poskellaan

     ↑                 
   ↑                                            

   ↑

   ↑

   ohjaaja                      ohjaaja nousee vastatuuleen

itsenäisyyttä vahvistaen:

Ohjaaja on hiljaa ja odottaa. Kun koira alkaa luonnostaan hieman liikkua risteillen, aluksi kyse voi olla aivan hapuilevasta liikkeestä joka palkitaan välittömästi ohjaajan liikkeelle lähdöllä, osoitetaan koiralle, että se soittaa säveltä.. Ohjaaja on lähinnä seuraaja ja kulkemisellaan hallitsee lähinnä sivurajoja osoittaen kuvion keskipisteen- koska koira kyllä pitää ohjaajaa silmällä eikä oikein laumavietin kautta vahvistettuna häviä mihinkään.Taitava ohjaaja tarvittaessa omalla kulkemisellaan ja hyväksynnällään tukee koiraansa.

Koiralle tämä on luontaista ja mikäli emme estä höyryämällä ja päättämällä kokoajan koiranpentumme kulkemisesta se useimmiten liikkuu edellämme ajastaan enempi ja enempi itsenäistyen ja nauttien tuoksuista ja hajuista joita vastatuulirintama sen nenään kuljettaa.

HAJUTUNNELI - koira on löytänyt jotakin ja kohdistaminen alkaa

Hajutunneli on sitten taas kun koira on risteillessään löytänyt vastatuulen rintamasta aluksi laajana alueena sen nenään tulevan tuoksun joka on ihanasti levinnyt maastoon. Vastatuulessa ilmavirta tuo tätä kohteen tuoksua sen nenään usein leveänä mattona aluksi. Koira risteilee tätä tuoksurintamaa kohti ..ja koiran suorittama risteilyalue kapenee kokoajan koska hajun leviäminenkin muuttuu pienemmälle alueelle  kun lähestytään hajun alkuperän kohdetta. Tässä kohtaa voimme nimittää, että koira pääsee "hajutunneliin". Hajutunneli on se hetki jolloin koira alkaa nousta suoraviivaisesti vastatuuleen ja lakkaa risteilemästä. Hajutunneliin mennessään koira on usein jo jossain määrin paikantamassa valitsemansa kohteen sijaintia, tästä eteenpäin se vain tarkentaa tarvittaessa jopa vauhtia hiljentäen.. kohteen etäisyyttä ja sijaintia. Koira lähestyy kohdetta aina tuulen alta eli kohti vastatuulta tässä kohtaa hajutunnelia pitkin kohti kohdetta. . . Häntä usein piiskaa vielä tässä kohtaa lujaa ja koira on hieman hektisen näköinen. Meno saattaa olla ajoittain hieman hapuilevaa. Se vain paikantaa ja tarkistaa saattaa jopa koittaa kuunnella tai nähdä kohteen silmillä. Kohdetta eläin sitten luontaisen käyttäymisen mukaan lähestyy varoen ja hitaasti, koska tämä toiminta kuuluu luontaiseen riistan etsintäkäyttäymiseen -  koira lähestyy varoen jotta riista/kohde ei karkotu.

Tällätavoin  koira toimii ihmisiä etsisessäänkin. Tähän "käytösmalliin" se nenän käyttö perustuu, valjastamme sen nenän sitten mihin hommaan vain. Tyyppi ja koiran röyhkeys kuitenkin määrittää lähestymistavan kun koira on kohteen paikantanut. Samoin kohde itsessään - mikäli se on jotenkin tuttu ja kohteen toiminta malli on etukäteen palveluskoiralle kerrottu ja opetettu - se lähestyy nimenomaan tämän odotusalueen kautta hajun tuomaa kohdetta - varoen tai syöksyen - tai jotakin siltä väliltä. Kun kohteen sijainti on paikannettu - koiran häntä yleensä pysähtyy..Haukkuminen tai epämääräinen väistelykään ei ole kovin yllättävää tässä kohtaa.. koira toimii siis tyyppinsä mukaan. Sekä sen oletusarvon jotta mitä löydetyltä kohteelta on odotettavissa. Metsästyskoira löytäessään karhun tai linnun- toimintamalli on loppupeleissä sama- mutta kohteen lähestyminen hieman eri, tunnetila nimenomaan. Hakukoira palveluskoirapuolella nuorena-senkin toimintamalli on siitä kiinni- jotta kokeeko se löydetyn ihmisen karhuksi vai linnuksi:)..

Ongelmia joita ihmisen koulutus rakentaa koiraan jos ei ole osattu huomioida koiran luontaisia käyttäytymismalleja silloin kun koira on ollut kasvuvaiheessa eikä ole saanut opetella nenän ja ilmavirtojen keskustelua.

PK puolella koiraa usein koulutetaan suoriin pistoihin (henkilöhaku) - valmiin koiran ohjaajan kulkiessa alueen keskilinjaa (alue on 100 metriä leveä)  lähettäen  pistoille .  Tavoite on koiran laatikkomainen kulku ja suorat pistot ollen  usein se ainut pääpainopiste jo joskus valitettavasti ihan nuoren koiran  alkukoulutuksessa. Höylätään ja jopa kutsutaan takaisin  ja lähetetään uudelleen.Mikäli koiralla ei ole pohjana nuorena sille sisäistettyä lupaa hyödyntää nenäänsä - sille tässä hallinnan ja etsintäkuvion koulutusvaiheessa luodaan suuri epävarmuus - siitä mitä se on tekemässä ja mitä se saa käyttää, jotta se pääsee ohjaajan haluamaan tavoitteeseen. Ohjaajalla siinä kohtaa on painotukseltaan ainoastaan puhdas risteily kun taas koiralla tulisi etsinnässä olla kyse aina siitä kohteesta ja sen löytymisestä sopivia avujaan käyttäen. Ohjaaja unohtaa usein sen kuitenkin, että palkkana käytetty maalimies löytyy kuitenkin vain ja ainoastaan suoralla pistollakin parhaiten ja tuottavammin nenän avulla. Koiran tulee ohjattua koehakukuviota  tehdessään hienosti hallita se tärkein väline mikä sillä on.. hajuaisti ja keskustelu ilmavirtojen kanssa. Mikäli estetään koiran nenänkäyttö epärealistisesti- saadaan aikaiseksi koira joka "kiertää" paineen alla maalimiehet.. ei löydä.. Koira saattaa myös odottaa että kuvioon otetaan seuraava turha juttu:
Ongelmien tullessa epärealistisen toimnnan kautta  sitten ihminen on keksinyt haamut ja aaveet eli ääneet ja muut avut jotka ohjaaja joutuu tavoitteisiinsa päästäkseen nostamaan koiran etsinnän arvomaailmassa turhan suureen rooliin - koska ne ovat ne avut joita ihminen hallitsee.. jotta voi jatkaa koulutuksellisesti koiran kehitysvaiheen nähden väärään aikaan ajoitettua suorien pistojen kouluttamista..tarjotaan houkutteita ja koiralle hyvinkin helppoja nenätoiminnan salpaavia apuja.
Tasapaino.. tässäkin; mutta nyt käsittelemme ilmavirtoja joten se tästä asiasta syvemmälle menemisestä. Haamuillekkin kunniansa :)

Toinen hieman kyseenalainen tapa on kun käsitetään osin tuulityöskentely hieman mielestäni ihmisen lailla.. unohdetaan etsimisen lainalaisuudet:) :
Koulutusvaiheessa niinsanotussa " tuulityöskentelyssä" koira opetetaan  lähettämällä se suoraan kohti vastatuulessa olevaa kohdetta (ihminen) mistä sitten herkästi rakentuu ongelmia.  Koiralle turhan herkästi saadaan mielikuva, että löytyminen tapahtuu pohjattomalla ryntäyksellä vastatuuleen kohti osoitettua tuoksua joka aivan varmasti sieltä nenään tulvii ilman etsimistä. Ohjaaja osoittaa ja koira kiinnittyy hajuun - koira ei ole aktiivinen toimija- vaan ohjaaja "etsii tavallaan " hajutunnelin koiralleen. Luontaisestihan koira olisi.. ensin etsinyt , hakenut tuulenrintamaa hyödyntäen ja tämä työ ja aistien käyttö vahvistunut siitä kun hajutunneli löytyy,  niin alkaa se vaihe jossa etsitään ja paikannetaan hajutunneli ja noustaan kohteelle.
Mielestäni tämä harjoitusmalli - suora pisto vastatuuleen, aiheuttaa suuria ongelmia tai vähintään tuottaa valtavan määrän työtä jossa korjataan tätä oppimista osin pois. Ongelmia syntyy esim että  koira irtoaisi tyhjille pistoille. Koirahan joka on oppinut ja vahvistettu vastatuuleen  suorasta noususta.. ei halua sinne nousta jos sieltä ei tule hajua - ja siltä on jäänyt koulutuskokemuskena väliin alla tehtävä johdonmukainen nenänkäyttö ja etsintätyökokemus.    Myötätuuleen suorana pistona tälläiset koirat irtoavat usein lujaa; pitkälle; ja saattavat ohjaajan riittämättömästä yhteistyökyvystä ja hallinnan puutteesta mennä vain perävalot vilkkuen- etääs ja omia teitään. Myötätuuli ei niille tuo viestiä tyhjästä alueesta ja ne oppimansa kaavan ohjaaja osoittaa tunnelin ..mukaan nousevat lujaa pistoon..  myötäiseen- koska harjoituksissa on rakennettu sitten kaikin tavoin usko, että siellä se jossain on..se vastaan tuleva hajutunneli. Ongelma on vain, että koiralle ei selviä mitään kun tuuli juoksee altapois..ja luontaisesti koira toimisi siinä kohtaa aika toisin. Vastatuuliharjoitus jossa koira lähetetään suoraan hajutunneliin on tuottanut koiran.. joka etenee täysin kaikkien aistien vastaisesti lujaa myötätuuleen ja odottaa että kohta "tuuli kääntyy:) " kun vaan juoksee ohjaajan osoittamaan suuntaan. Maalimiehet jäävät usein sitten matkan varrelta huomaamatta kun ovat tuulen alla tälläiselta koiralta. Vastatuuleen pistona lähetettynä koira on samassa pulmassa jos hajua ei tule- se on opetettu nousemaan tuulta vastaan nenä halkoen tuulen.. ja kun se nostaa nenä.. se toteaa nopeasti että ei siellä mitään ole- eikä irtoa.. On rakennettu tuleva pohja ongelmille.. joita sitten taas huulet ymmyrkäisinä korjataan aikanaan - jotta mikä sille nyt tuli, ja ihan puskista tälläinen oire.. totuus on että siihen se on opetettu. No onneksi koirillamme on omatkin aivot:) ja ne korjaavat koulutuksen myötä meidän ihmisten aiheuttamia kuplia:).



Palaamme hajutunneliin johon koira on itsensä risteilyn kautta löytänyt. 
Mikäli ei sitä koiran hektiseltäkin näyttävää toimintaa osata tulkita ja se jopa nuorelta koiralta estetään kutsuen se takaisin - juuri sen löydettyä risteilyn jälkeen hajutunnelin jota se lähtee työstämään ja kohdetta  paikantamaan. Tämä havainnoimattomuus voi tuoda propleemia koulutukseen.
Koiran kohdistaessa /paikantaessa hajutunnelissa työskennellen häntä usein kovaa heiluen ja aktiivisena työstäen, tämä  on valitettavasti se hetki missä nuori koira useinmiten koulutettaessa kliinisesti koekoiraa.. kutsutaan pois.. koska "pisto" ei miellytä ohjaajaa.. kun se ei ole suora..  Ohjaajan mielestä koira on jopa eksynyt ja työstää jotain olematonta. Ei osata tulkita sitä, että nuori koira tarvitsee kokemusta kohteen paikantamisesta ja aluksi se ottaa hieman aikaa. Huonolla tuurilla  lisäksi sitten aikansa takaisin ottaessa ja lähettäessä uudelleen koira jossain kohtaa osuu oikeaan - ja koiranohjaaja olettaa että koira oli jotenkin"sekaisin" ja jatkaa samalla linjalla. Koira tulee ajastaan epävarmaksi koska sen luontainen kyky on estetty käytöstä pois.. se alkaa palailemaan ohjaajalle kertoen, että kerro sinä.. minne, tuolta se tuoksu tulee- mutta sinä et anna paikantaa. Tai mikä pahinta koira kokee, että se mitä se paikansi on kielletty juttu- ja se alkaa kiertämään.. varomaan sitä kohdetta mitä sen oli haluttu etsittävän. Tämä voi sitten pulpahtaa kokeessa ykskaks silmille- kun koira väsyy tai sillä on vähän paineita niskassa - se ei ole huomaavinaankaan kohdetta.
Annettaessa nuoren koiran opetella tämä vaihe- siitä tulee todella taitava kohdentaja- ja vauhdikas lujaa kulkeva ja varma etsijä.. joka ei juokse kohteen ohi.
kohde edessä

kohde lukittu

Luontainen jarruttaminen kohteelle tultaessa - tulkitaan usein  -arasteluna tai kohteen pelkona etc. ja maalimies laittaa höyryä pesään "iloitsee" ja veuhkaa ja toimii kaikella tavoin eriävästi luontaisesta toimintamallista - saalishan piiloutuisi ja tai karkaisi.. eikä muuttuisi koiraa kohti aktiiviseksi.

Tämä liittyy riistatilanteisiin eli luontaiseen koiran saaliskäyttäytymiseen ja päämäärään pääsyyn silloin kun kohde on jokin karkottuva eläin kuten esim; lintu. Koiran paikannettua kohteen se luontaisesti lähestyy tätä kunnioittaen ja varoen tulemasta havaituksi, jotta se voi niin sanotusti ottaa kohteen "piikkiin" "naulata" kohteen. Kohde ei; kun sitä kunnioittaa karkoitu. Se on koirassa ihan hyvä ominaisuus:)..
PK puolella usein nämä koirat tuomitaan aroiksi..  Usein sitten tähän liitetään riehuva innostunut leikkivä maalimies siellä metsässä ja koira on enempi vain ymmällään.. eihän saalis normisti suuhun syöksy:).. Eli tämä on sitten ongelma joka usein kumuloituu harjoitusten kulkiessa tai ikäänkuin tulee silmille jossain kohtaa koiran treenielämää.

Viisaasti näitä koiria sitten tulisikin rakentaa ketjuttamalla eli huolella kentällä ja muualla opettaa vieraan ihmisen palkitsemiskeinot, jotta ne eivät sitten ole negatiivisia kokemuksia koiralle löydön tapahtuessa. Aika ja rauha tilanteessa on näille koirille myös hyvä - eli ruoka siinä jossain vieressä ja koira vain syö.. kunnes ohjaaja saapuu paikalle. tai tehdään koirasta muualla yksilö jolle maalimies on vain noudon kohde.. eli palloteline ja yhdistetään tämä sitten vasta etsintään kun tämä vaihe on valmis.
Aggressiivisten reaktioidenkaan esiin tulo tässä kohtaa ei ole virhe koiralta.. se on tyyppi kysymys kuinka se reagoi kohteeseen, ja koulutuskysymys mikä on ennakoitava ennen koiran kohteen kohtaamista metsässä rakentamalla suhde löydettyy kohteeseen toiselta kanavalta aukeavaksi. No tämä nyt ei liity mitenkään tuulen käyttöön joten:)..


Mutta takaisin tuulen hyödyntämiseen ja nuoren koiran nenänkäytön alkuvahvistamiseen ja tämän hienon aistin käyttöömme vielä paremmin saamiseen.

Mitenkä koira sitten kehittyy kun se on oppinut,  että se on yksikkö ohjaajansa kanssa ja sillä on lupa toimia niin kuin hajumaailma sitä ohjaa etsimään.. ja alku siihen oli ohjaajan kulkeminen vastatuuleen ja koiran luontainen tuulenrintaman haravointi edellä.

Ymmärtääksemme miksi koira tekee ajastaan erikoiselta näyttäviä ratkaisuja kulkiessamme sen kera metsässä tai sen saadessa hakea vapaasti tai miksi se osaavana hakukoiranakin joskus lähetettynä pistolle hieman toimii kanavalla jota me emme käsitä.. kun pisto ei olekkaan suora kuten halusimme..

Koiran saadessa kulkea ja risteillä ja toteuttaa työskentelemallia jossa se saa hakeutua vastatuulen rintamaan , hyödyntää hajutunnelin se  tuottaa ohjaajan silmille joskus nimenomaan asioita jotka ovat ihan loogisia jos vain ne ymmärrämme. Eli mitä tapahtuu kun oma kulkusuuntamme ei olekkaan vastatuuleen.. onhan mahdoton ajatus edes peitteisessä maastossa näin toimia. Maastossa olevat esteet ja ilmavirrat kuljettavat hajua eritavoin kiertäen näitä esteitä. Tämä tuulen oikea hyödyntäminen nuoren koiran koulutuksessa on tuonut sille kuitenkin muutaman hyvin tärkeän mielikuvan. Vastatuulen rintamaa risteillään; bongataan hajutunneli ; paikannetaan, ja kohdistetaan ja löydetään kohde.

Ohjaajan eri kulkusuunnat tuulen rintamaan nähden

Koiran ratkaisut saattavat mennä  näin jos se käyttää luontaisesti ilmavirtoja ja se on saanut niin tehdä:

Ohjaaja kulkee koiran kera myötätuuleen eli tuuli tuleekin  ohjaajan  takaalta eli ohjaaja kulkee myötätuuleen . Näin tämä pari on  tuulen alla ja tuulen rintama ei toisi minkäänlaisia hajukohteita joihin lukittua maastosta koiran nenään ennekuin kohteisiin törmättäisi. Oikein ilmavirtoja työstävä  koira toimii automaattisesti näin;  elä hämmästy:)..koira juoksee

suoraan ylös myötätuuleen sen 50 - 100 metriä alueen tyypistä ja peitteisyydestä riippuen ja kääntyy siellä kohti ohjaajaa ja risteilee kohti ohjaajaa jolloin se pääsee kulkemaan tuulen vastatuulen rintamaa kohti:

             

                                              
←koira palaa kohti ohjaajaa risteillen  vastatuulen rintamaa etsien →

             ↑                                                                                                     
                                                                                                                                         
              ↑

                                                                                                                                 

         koira      irtoaa ohjaajasta                                                                                                    

           ↑                                                                                                      
                                                                                                                                     

           ↑                                                                                            

        ohjaaja

                                                                                                    

  tuuli↑↑↑↑↑                                                                                   

tai sivutuuleen:Ohjaaja kulkee tuulen tullessa sivusta  koira kääntää itsensä aina niin, että sen työskentely tapahtuu vastatuulirintamaan.. joten se liikkuu ohjaajaan nähden silloin näin.

t→                 ↑

u→                 koira

u→

l→                ↓

i→                       ohjaajan

                       kulkusuunta↑

Miksi näin – koska mahdollisuus löytää on vain tuulen alla…..ja sinne on osattava hakeutua. Ohjaajan tehtävä on sitten ohjata koiraa niin, että alueen käyttö on suotuisa - ja katvealueet tulee hoidettua lähettämällä koira suorana pistona katvealueelle jolta se palaa tuulen alta kohti ohjaajaa risteillen.

tuulenkäyttäjien aatelia "seisojat"
ja nimenomaan ohjattuna ja hallinnassa

ilmavirta kertoo koiralle paljon..
mikä siellä on

Monen mieleen herää nyt kysymys- apua eihän PK koira voi hakumetsässä toimia näin!!!
Metsästyskoiran kera kulkiessa metsässä tämä on selviö... että koira saa toimia näin. Palveluskoirapuolella ei, koska alue ja kuljettava linja on määritelty ja pistoittainen risteily arvioidaan hyvänä asiana. Koira joka on kuitenkin saanut nämä kokemukset nuorena ja luvan tulkita tuulta - pystyy erinomaisesti pistotettuna hyödyntämään ilmavirrat kohteen etsinnästä ilman että se häiriintyy ohjaajan määrittelemästä ohjauksesta.. se tulkitsee kuitenkin suorien ohjattujen pistojensa aikana alueen ilmavirrat ja kokeneena koirana pystyy liikkumaan lujaa ja se tihentää laatikkonsa tarpeen mukaan ja säätelee loppupeleissä kulkua paljon enempi kuin ohjaaja:) vauhtiaan säätelemällä:).. mutta homma näyttää hienolta:) yhteistyöltä kun aktiivinen koira kulkee lujaa - mutta ei tee hukkia maastossa.

Hakuetsintä on koiralle joka käyttää nenäänsä aika pikkujuttu ja helppojuttu.. se etsii suurta kohdetta :).. maastosta selvästi hajunsa puoleen erottuvaa..  joka ei oikeasti ole henkensä uhan takia piilossa.. joten ohjaajinen päämääräiset erillaiset koulutusmetodit tuottavat kaikesta huolimatta koiria jotka etsivät ja löytävät.. kokeissa luokat 1-3 ilman mitään ongelmia.

Oikein hyvä luontainen etsijä- voi olla ohjaajansa kera hieman pulassa nuorena; mutta kun ja jos oivaltaa miten se koira toimii; niin voi olla hiljaa ja antaa koiran opetella kuinka toimia.. ja se aukeaa hienosti hommaan:)..

Kiitän kanakoiramiehiä ymmärryksestä jonka he ovat antaneet tähän hienoon maailmaan kuinka koiran nenä tulkitsee - ja miten tämä hieno väline valjastetaan käyttöömme..  Lisätään siihen päälle tuottava hallinta; ja yhteistyö..
ja koira löytää ja toimii tuottavasti laajoillakin etsintäalueilla.. kulkien lujaa ja etsien tehokkaasti..