Ohjausvirheet - eli miksi koiramme tekee "virheitä" harjoitellessamme- ja kokeissa..

jotta miksköhän välillä tuntuu siltä että..
MÄ REPEEN!!!!

Vanha Pohtii tällä kertaa..

Tässä koiraelämässä on tullut nähtyä monenlaista tekemistä; ja itsekin tullut tehtyä monenlaisesti - ja valitettavan usein se ainut joka koirakosta tekee virheitä.. todetaan olevan koira.

Vuosikymmenien aikana on tullut opittua; että koira on aika rehti peli. Sekin kyllä tekee virheitä, sehän on selvää. Havaituksi tänä aikana pikkuhiljaa on tullut myös, että mitä enemmän haemme voimaa ja tekniikkaa sitä enempi niitä virheitä tulee;- mutta pohditaanpa miksi.

Voiko ihminen oppia - näkemään sen malkan omassa silmässään.. vai koittaako repiä lopun ikäänsä sitä pois toisen silmästä?

Elämässäni 1980 luvun alusta saakka on tullut ohjattua toisia ohjaamaan koiria muutamia vuosia. Huomioitua omassa kehittymisessäni asian suhteen tässä omassa tekemisessä, että asenteessani  olennaisin muutos toisen ohjaamisessa ;-siihen on tullut selkeästi ero ; -< kyseenalaistan oman selkokieleni koulutettavaa ohjattavaa kohti; ja samoin kyseenalaistan meidän treenitiimin - minä ja koiranohjaaja ja koira; tekemisen aika tarkkaan - lähtien kanavalta ; ohjaaja ja koutsi tekee virheitä ; koira ei.
Puututtavat alueet koulutuksellisesti ovat vain ja ainoastaan - koiran ohjaaja - ja nimenomaan se koutsi. Koira tekee oikeita asioita ja oppii jos nämä kaksi tässä 3 yhtälössä toteuttavat seuraavat asiat; korjaavat omaa toimintaansa; harjoittelevat riittävästi; koira on terve ja kunnossa ; sekä henkisesti että fyysisesti- sitä nourattaen esteitä ei ole edistymiselle. Ja tämä triangeli keskustelee selkokielellä tekmisestään ja siitä mitä haluavat toteutettavan ja toteutuvan.

Haloo nyt varmasti jo viimeistään joku pointtaa ja osoittaa sormella - "et sinä tiedä- on koiria ja koiria.. jotkut vaan kulkee keskisormisormi pystyssä"..

 Reiskaa- tö suskoiraani tämä lause huvittaa...
Se tietää koirat ja niiden ajatukset.. vahvinkaan koira ei kulje kynnet pystyssä siinä mielessä, että se tappelee ohjaajansa kera ja vastustaa- jos siihen ei ole syytä..- Koiratyypin mukaan vain samaan koulutus/keskustelu ongelmaan syntyy erilaisia haastavia käytöksiä koiriemme toimintaan.. väistämisestä hyökkäykseen.
Syy sellaiseen on selkokieli.. tai lähinnä sen puute..

haaste

leikitään

vien sun kepin

 Pasin ja reiskan keppileikkikuvat jo tässä kertovat jos osaa katsoa.. kuinka eleetöntä ja helppoa koiran on lukea eleitä.. ja toimia niiden mukaan - ehdoitta ja aina oikein.

olet poika- et muuten vie

Alla demonstroin - ehkä hieman epäonnistuneesti - mutta yritän kuitenkin; kyseistä asiaa... videolle (anteeksi Reiska) olen tehnyt tarkoituksellisia ohjausvirheitä - hieman niitä rakentaen näkyvämmäksi .. jotta ne erottuvat videolla..  ja lopussa sitten tehty - "ohjaten oikein " missä siinäkin - valitettavasti :) vielä tahattomia erheitä.. mutta koira voi jo lukea ohjaajaa..

Aiheeksi ja kohteeksi lähinnä otin  täyskäännöksen - koska siihen  ehkä helpoiten pääsee tekemään havaittavat ohjaajavirheet. Puhtaana käännös menee.. kaiken muun alustavan lisäksi itselläni näin (joku muu rakentaa sen toisin askelkuvioin, mutta se ei nyt ole se pointti - vaan  omiin rakentamiin kuvioihin tulevat omat ohjausvirheet - on se pointti..).

Itselläni suskoirakäännöksen askellus menee seuraavasti karkeasti kirjoittaen " kasattu seuraaminen; oikea jalka astuu hieman pitemmän askeleen eteen, aavistus töksähtäen, sen varasta alkaa kääntyminen niin omassa rungossa kuin muutenkin vasempaan  - käsien liikkeet joustavat liikkeen suuntaiset  ja antavat koiralle sitten  tilan tulla vasemman jalan ,tärkeää on myös että vasen käsi hieman aukeaa sivulle, jotta koira pääsee viereen perusasentoon joko seuraamaan tai istumaan.. eli vasen käsi aavistuksen joutuu tekemään tilaa.. koiran päälle kun se tulee vasemmalle kainalon alle.


Eläkeläinen Reiska tö suskoira - suostui tulemaan videolle esittämään kuinka ongelmallisia me ihmiset olemme viestinnässämme.. eikä pannut pahakseen näitä suunniteltuja ja videolle rakennettuja ohjausvirheitä.. eikä kuulemma saanut niistä henkisiä traumoja:).. Väittää pirskatti hymyilevällä katseella että- tuttua aktiiviuralta.. ei tämä hänen ohjaajansa osannut edes seisoa suorana.. saati sitten edes jotain askelkuvioita vääntää..

Tässä ensin kootut ongelmat harjoituksen aikana jonka tavoite on olevinaan keskittyä tehostamaan täyskäännöstä ja sen suoritusta

Reiska
Se on vaan niin <3...
ei murjottanut tämän jälkeen yhtään...
ai miksi..

No se on tottunut...
sillä on ohjaaja ollut ikänsä- joka nimenomaan taitaa tämän puolen koulutuksesta..
siis nimenomaan ..ne
Ohjausvirheet:)...

tulkitkaa koiran korvia- eleitä - ilmeitä..
milloin se on varmuusalueella milloin epävarmuusalueella.


Laitetaan vielä tähän loppuun se surkeus kun ohjaaja jännittää kokeessa (reiska 2 v vanhana ja ohjaaja .. aivan liian ...)
-> ja mitä siitä syntyy
- >et osaa seisoa suorassa
-> annat väärän suorituskäskyn
->otat askelen heittäessä joka ei ole sallittua.. etkä sitä ole tarvinnut etkä tarvisisi..
-> koira jolla nouto käskyt ovat :
tasamaa -> "hae"
hyppynouto ->"hyppy-hae"
A-este-> "kiipeä-hae"

Niin etköhän sitten karjaise käskyksi "hae"... ja koira lähtee tekemään koulutuksensa mukaan... tasamaanoutoa telineitten välistä... ohjaajan herättyä oman virheensä suhteen hän heittää  lisäkäskyn "kiipeä" se rehtinä koirana toteuttaa sen välittömästi..
NOoh... video kertoo:) mitä taphatuu:)

Eli - eiköhän mietitä aika tarkkaan.. mitkä ovat omat kuviomme.. kun ohjaamme koiraa..
-eleettömyys
-aktiivinen harjoiteltu aina samaa viestittävä toiminta kun haluamme viestittää koiralle
ja kun se koira alkaa haastamaan -> väistäen , luimistellen , hyökäten; kiljuen:).. piipaten.. tai hössöttäen tai olematta keskittynyt.. niin ennenkuin puutumme..
tarkistetaan se oma viestijärjestelmä..
jotta oliko sillä koiralla mitään mahdollisuuttakaan toteuttaa yhtään mitään... mitä luulimme viesttitävämme sille...

jottei synny tilannetta...

mää lähren .. ja lujaa.. ton kaverin viestit on himppasen hankalia nähdä ja ymmärtää....

ketjun päät ovat vahvimmat.. Nouto tuo kummallinen asia..

Jahas ja mitäs se vanha tällä kertaa..

Noutohan on sellainen mielenkiintoinen juttu..  Koiraeläimet noin yleisesti ottaen mielellään kantelevat kaikkea suussaan ja suullaan..
niillä kun ei ole käsiä..

Lähtökohtaisesti siis - asian ei pitäisi olla kovin kummoinen opettaa koiraeläimillemme.

Mistä ne ongelmat sitten oikeastaan syntyvät..

Oletan, kuten aina.. että siitä kun ihminen alkaa haluta jotakin ja kouluttaa jotakin koiralleen - se on se ongelmien lähtökohta.. Vaikeus on siinä, että eläimelle on aika abstrakti käsite kertoa - ota jotakin haluttua suuhusi jostakin tuolta  ja tuo se ohjaajalle..

 Helppoa kuin heinänteko...
Yleensähän on aika yksinkertaista saada koira ottamaan jotakin.. Ongelmat syntyvät:
- kun sen pitää ottaa se käskystä
-kun sen pitää pitää suuhunsa ottamaansa rauhassa ja meitä miellyttävällä otteella ja istua edessämme lähellä meihin keskittyneenä.
-kun sen pitää puhtaasti irrottaa esine suustaan
- kun sen pitää tietyllä nopeudella suorittaa toiminto

ELI: sääntökirja ja kokeet.. kun alamme tutustua niihin.. ongelmanippu on valmis... luemme säännöt.. ja unohdamme luontaiset jutut.. ja alamme keskittymään epäolennaiseen.. ja toimimaan epäjohdonmukaisesti..
Pääsemme usein maaliimme niilläkin keinoin.. koska mikä se nyt sitten on se oikea keino.. kuka sen määrittää.

Onpahan tullunna nähtyä itse ja varmaan kokeiltuakin suurin osa keinoista mitä maa päällään kantaa.. voitte uskoa, että joka osuuteen on olemassa omansa.. ja vannoutuneet tekijänsä..
Tulee myös ymmärtää että kaikki tiet vievät roomaan- jos ohjaajan ajoitus ja ohjaajan toiminta on oikeanlaista ja mustavalkoista. Mikään ei ole väärin mikä tuottaa oikeita asioita ja sen eteen ei tarvitse tehdä vääriä asioita ja eläin pystyy kokoajan suoriutumaan oppimisesta.

Aikoinaan oma systeemini oli lähinnä:    Ota ja Pidä - pakko.

Siinä koira ajautui helposti koulutuksen edetessä kaikenlaiseen epävarmuuteen.. se mälväsi.. ei tullut lähelle.. pudotteli.. tai heikompi luonteiset koirat sitten junttasivat kiinni kapulaan niin, että soi.. eivätkä uskaltaneet irroittaa.. sitäkin haettiin ja pidettiin toimivana noudon ulkoasuna noudolle.
Konfliktien kautta; tiedostamatta niitä; edettiin eteenpäin noudon koulutuksessa koiran mukaan..

Osaavathan ovat aina tehneet asiat valmiiksi ilman isompia ongelmia -keino kuin keino.. mutta vähemmän tehneille näistä muodostui ja edelleen muodostuu usein ylitsepääsemättömiä ongelmia. Kouluttaa sitten millä tekniikalla vain. On hyvä ymmärtää, että pakko ei tarkoita voiman käyttöä - sitäkin.. mutta konflikti voi syntyä hyvinkin nätisti tehtynä.. vaikka niin että pelkällä odotusarvolla luodaan tietynlainen henkinen pakko."pidä" mikä on vaatimuksena ehkä hieman epärealistinen ja (passivoivakin) pakko jo itsessään ja käsitteenä . Olennaista on, että se ongelma mikä rakentui johtuu enempi ajatusmaailmansta ja on siinä, että keskitytään siihen- että koira pitää jotakin - eikä vaihtoehtoisesti siihen, että koiralle voidaan luoda aktiivinen tila jossa "irti" onkin sekundääri merkki tietyn ketjun jatkumisesta siihen loppuun eli primäärivahvisteelle (on se nyt sitten pallo / ruoka tai lauma),. ilman konflikteja ja niin, että koira ikäänkuin painostaa ohjaajaa käytöksellään joka on ohjaajan haluamaa ja koiraansa siihen ohjaamaa, koira painostaa ohjaajan  sanomaan tuon taikasanan "irti"joka tuottaa tulosta joka on koiralle mieleinen.

Mistä voisi tähän lähteä.

Koiralla täytyy olla harjoitusten kautta  rakennettuna sekundääri (joka voi olla vokaalinen sana tai naksutin;fyysinen; menttaalinen)vahviste; sekä se primäärivahviste. Koulutushistorian kautta koiran tulee olla oppinut että  keskittyminen ohjaajaan ton tuottavaa ja kyetä siinä keskittymistilassaan olemaan ohjaajaa kohti "auki" . Ohjaajan on hallittava ja kehitettävä itseään tasolla jossa ei anneta turhia vihjeitä koiralle- ohjaaja aktivoituu vain tekemään tai vahvistamaan kun koira tarjoaa haluttua asiaa, muun ajan  ohjaaja viestittää omaa ohjaajan neutraaliutta koiralle.
Mikäli onnistumme opettamaan koirallemme tämän hetken ohjaajan edessä kannattavaksi; turva-alueeksi; yhteistyöksi. Olemme yhteisen kielen kautta kertoneet koiralle mitä haluamme sen tekevän kun se on ottanut haluamamme esineen..Olemme myös rakentaneet irtisanan .. ja se toimii vaikka saalisleikissä kapularumbassa jossa kapula lentää ja vauhtia piisaa:) ja irti sana vapauttaa lentävän koiran pallolle..

Työsopimus on kirjoitettu ja meillä on yhteistyökumppani - joka ei koe edessä istumista esine suussa rasitteeksi ja hetkeksi jolloin onnistuneen noudon jälkeen ohjaaja alkaa tekemään kaikenlaista aktiviteettia..

-Peruutella
-pitelemään kuonosta
-hokemaan kieltoja "ei ei  tai pidäpidä:)".. (luoja yksin tietää mitä koira siinä kohtaa on mahdollisuuksissaan edes oppia)
-napsimaan kuonolle
-"hirttelemään" liinasta
-tai vaipumaan syvään epätoivoon..

Ketjun päät ovat vahvimmat.. kun alku on se että koira on vieressä sivulla levollisin mielin aktiivisena ... ja toinen pää se että koira on edessä avoinna ja suunnaten kapulan pidon ohjaajalle.. jotta tämä aktivoituisi..
Loppunouto.. on aika simppeliä..

Ai mikä kapularumba..
no ihan normia settiä.. kapulat ja pallot lentää.. Vietti ylös ja hallinta positiivisesti läpi jolloin se vain nostaa viettiä ...olennaista on se että "irti" ajetaan läpi.. vahvisteeksi.. ja kerrotaan sillä sanalla mustavalkoisesti koiralle milloin kapula on sen ja milloin se muuttuu  ohjaajan omaisuudeksi ja pallo koiran omaisuudeksi.. tehdään asia kannattavaksi.
tässä yhden koiran ekakapularumbaa ja "irti" sekundäärivahvisteen ajamista läpi. Kapula oli sille jonkinlainen ropleema.. mutta se aukesi ihan tuossa pois..