koirankoulutuksen ajanjaksoja.. ajanjaksojemme kultturellisia eroja asian suhteen..

Vanha pohtii ja suhteuttaa koirankoulutuksen ajanjaksoja..    
    
               Tämä tapahtuu jälleen ilman tieteellis- tutkimuksellista pohjaa.

Koirankoulutuksen eri ajanjaksoja pohtiessani pieneen mieleeni nousi allaolevia asioita. Hämmästynytkin olen joskus kuunnellessani tai lukiessani erilaisia tulkintoja joita syntyy eriaikakausien koiran suorittamista tehtävistä ihmisen ohjauksen alla.  Tulkinnoissa usein päädytään tunnistamaan näiden pohjalta  kattavasti päätelmiä koiriemme sen aikaisista ominaisuuksista, tuntematta historiaa ja tavoitteita joista se suoritus on syntynyt.
Olen taas kerran ilman tieteellispohjallista tutkimusta päätynyt jossain määrin näinkin syvällisiin kuvitelmiin.


Itse jossain määrin oletan ja mitä olen elämässäni kokenut joten näin ollen  nähnyt perustan omat ajatukseni väittämälle, että koirat eivät ole kauheasti muuttuneet, ja että niissä on samat variaatiot kuin ennenkin.  Se mikä on taas nimenomaan muuttunut aikojen kuluessa on  arvostuksen painotukset; tekeminen ja kulttuuri;  tämä on muuttunut. Osin johtuen siitä kait, että jos voimme näin sano niin ihminen kuin eläinkin kesyyntyy koko ajan lisää.. jossain määrin. Se ei muokkaa puhtaasti  tekijän perimää  – tosin sitäkin:) kait jossain määrin .. mutta  lähinnä käyttäytymistä, ja tarkoitan nimenomaan käyttäytymisen ilmiasua.  Käyttäytymistä siinä mielessä,  että mikä  on kannattavaa ja hyödyttävää, jotta pääsee päämääräänsä, jolloinka nimenomaan kohteeseen pyrkivä muokkaa  tekemisen ulkonäköä, ei varsinaisesti  sisintä olemusta. Tässä loppupleleissä tavoitteet lähinnä sisäsäen ominaisuudet ovat olleet aina samat.

Vahvat ja elinkelpoiset selviävät loppupeleissä aina..Niitä etsii niin luonto kuin ihminenkin esiin. Kuten sanotaan.. luonto voittaa aina; itse lisään siihen vielä ajatuksen että -> hävitessäänkin; luonto voittaa aina..

Lahja; koiraihmiselle hyödyllinen - on tulkita ominaisuudet eroon rakennetusta tekemisestä niin nyt ja tässä hetkessä, kuin tulkitessa historiaa.

PILKOTAAN

Arvostukset:
Vertaillessa eri aikakausia , suurin asia, ehkä mikä selkeästi tekemisen arvostuksen suhteen on muuttunut on tunnetila, lähinnä sen tuleminen ulos tietynlaisena käytöksenä koiran suorituksessa.  Tämän  sitten aikakautemme mukaan  katsomme  ilmentävän  haluamiamme asioita koiran tekemisessä ja suorituksessa; oletamme tämän kertovan jotakin sen ominaisuuksista ja nimenomaan sotkien tämän ilmiasun siihen mitä siellä tekijän sisällä on itsessään.

Määritteitä tekemiselle jota haluamme koiraltamme  

Koiran suorittaminen ihmisen rinnalla on aina ollut aikakautensa näköinen
Aina on kuitenkin pyritty  siihen, että suoritus on:

-täsmällinen, koiran toiminta ihmiseen nähden kuunteleva  sekä toteuttava ihmisen kulun mukaan.

- tehokkuus ja hallinta; sekä koiran ilmentämä ”tunnetila ” = voima.


Käsitelläänpä ajatuksena liikettä ”seuraaminen” – joka on ehkä kautta aikojen ollut kuitenkin se tottelevaisuuden ”näkyvin ” osa;  näiden aikakausien tekemiseen kohdistuvien eri painotuksien kanssa.

Seuraamisen  määritteinä on iät ja ajat ollut
koiran suoruus; ja paikka ihmiseen nähden.
Itse tekemisen ulkoasusta riippumatta  määritelmä on  ollut iät ja ajat karkeasti sanoen se sama ”koiran lapa ohjaajan jalan vieressä. ”
Aina on myös haluttu, että koira suorittaa ripeästi ; halukkaasti sekä intoa ; voimaa osoittaen tehtävänsä.
Tätä kombinaatiota on vain käsitelty erilaisin termein ja haluttu asia ja sen ilmentäminen on ulkonaisesti ollut erinäköinen. Se miltä voimakas ja tehokas suoritus näyttää on nähty erilaisena aikakaudestaan riippuen. Tämä aiheuttanee nimenomaan tiettyjä oletuksia  jälkikäteen / jälkipolvien/ vaihtuvien aikakausien tulkinnoille tekemisen tason sekä suorittavien koirien ominaisuuksien suhteen . Mikä saattaa jopa johtaa pahasti syrjään totuudesta pienen ihmisen.

Miksi se eriaikakausien tekemisen tulkinta on vaikeaa

  Katsellessa ja tulkitessa jonkun ajan koirien ominaisuuksia suhteessa toiseen uskon, että uudemman harrastajan joka  ei ole elänyt aikaa, jota arvioi  voi olla vaikea nähdä asioiden sisään.  Tulkinta  siihen  miksi tekeminen näyttää joltakin, johtaa pieleen menneisiin johtopäätöksiin . Näkee vain silmissään, että se on oudonnäköistä; se toimii vastoin kaikkea mihin itse on oppinyt ilmaisun vaikkapa "voima" ilmentymänä. Omaamatta ymmärrystä tai kokemusta jonkin ajan arvostuksista/kulttuurista  on todennäköisesti  kykenemätön tulkitsemaan sitä minkä näkee silmillään, sillä  pelkillä silmillä ilman laajaa kokemusta näkee helposti ”vääriä” asioita.

kultturellisia eroja
Voima ilmentää joissain kulttuureissa kykyä suhtautua passiivisesti tunteita ilmaisematta, joissain kulttuureissa voima näkyy vahvana itsensä esiin tuomisessa; näin se on aikojen kuluessa toiminut koirankin toiminnan määritteenä. Näin ajatellen voi olla helmpompi uskoa, että  kuitenkin tavoite on voinut olla nimenomaan termistöltään aika samankaltainen.  Käsite voima on vain ilmentänyt erilaista toimintaa tulkinnan pohjana. Ominaisuus josta se kumpuaa on todennäköisesti ollut sama - kun taas  tunnetila jota on haluttu koulutettavan ilmaisevan ominaisuuden ulosannissa on vain ollut eri.

yllätys yllätys. Yllätys yllätys.. jokaisen oman aikakauden tekeminen, tulee näyttämään yhtä kornilta ja uskomattamolta seuraavan aikakauden  silmissä..: ).

totuus asian suhteen voi olla:
Joskus on vaikea käsittää vanhaa sanontaa. että kaikki hyvä musiikki on jo tehty.. samoin sanoisin, kaikki hyvät kouluttajat ja koirat on jo nähty ja olleet tekemässä..
Perässä tulijat vain kehittävät asioita niin kuin kaikilla aloilla.. samoilla tarpeilla samoista materiaaleista. Suurimmat teot ovat jo tehty:) sen heikentämättä uusien suoritusten ja tekojen arvoa.. mutta ei myöskään niiden vanhojen. Pyörä on keksitty.. sen rock and roll.. täyty vain oppia pitämään voimassaan.


Laitan mielenkiinnosta muutaman videon.. netti on näitä pullollaan sen kuin etsii.. mutta tässä muutama.  Kahdessa viimeisessä näkyy se muutos mikä tapahtuu kokoajan – ajan painotukset muuttuvat aina.. pikkuhiljaa jo yhden vuodenkin aikana. Toivotaan, että parempaan suuntaan aina ja pikkuhiljaa iso pyörä jauhaisi, mutta jokainen ajanjakso- kokee niin, että asiat menevät omana ajanjaksonaan jollain lailla onnistuneemmin ja paremmin, historia kertoo ehkä mihin se johti.. näinkin pienessä asiassa maailman kannalta kuin koirankoulutus.


Alla olevat videolinkit eivät kuulu esimerkkeinä tekstini pohdintoihin muuten kuin,  että niissä näkyy erilaisia maailmoita ja vihvahteita koiran suorituksessa. Tekemistä jossa katsojan tulee ymmärtää, että jos he kaikki olisivat koirineen samalla aikajanalla.. he saisivat aikaan juuri sitä mitä se aikakausi vaatii ja haluaa.. kyseessä on tekemisen taito ja halu tehdä asioita.. ja halu kehittyä siinä mitä tekee hyväksi. Halu ja osaaminen sekä synnynnäinen taito, tehdä ja onnistua sen tekemisessä mitä haluaa. Halu paneutua asioihin; lähteä ja tehdä silloin kun asiat ovat vaikeimmillaan.. nousta tekemään. Osata tehdä valintoja.

Jokainen on oman aikansa / hetkensä huippua. ..sen päivänsä  tai tulevaisuutensa mestareita . Jokainen näistä tekemisistä ajastaan näyttää uuden aikakautensa katsojasta oudolta .. ja hankalalta: ) omaansa verrattuna:).. jos ei ole kykyä nähdä.. asioiden sisään.

1948 

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/uskolliset_ruskeat_silmat_15746.html#media=15750 

2009

http://www.youtube.com/watch?v=rajVBLDxGRU
2012 

http://www.youtube.com/watch?v=rt_j7zrveiA

ajanjaksoista

Syvempää tarinaa eli miten niitä ajanjaksoja mielessäni jakelen: 

Kaikkina aikajaksoina eläimestä on saatu sen ajan kuva irti. Koiralla on saatu niin yhteiskunnan kuin yksilön palveluksessa sen ajan tarpeet täytettyä – ja tästä hienosta eläimestä ja sen ominaisuuksista ja kyvyistä toimia ihmisen kanssa ja tulkita epämääräisiä ihmisen haluamia asioita se mitä on haluttu .

Koulutusta aikojen kuluessa itse jaan karkeasti kolmeen osaan:

Ensimmäisen ajanjakson ihmisen tekemisessä  ajattelen aina olleen keskittynyt lähinnä koiran hallintaan sekä siihen, että koira on ollut ns. taustalla oleva yksikkö joka vastaa ihmisen tarpeisiin kun niin halutaan. Koiran tuli osoittaa nöyrää halua toimia ja sen tuli näyttää siltä, että se toteutti. Koira oli suorituksissaan ulkonäöllisesti usein  ylinöyrä ja ylikunnioittava eikä haastanut mitenkään ohjaajaansa. Tulee muistaa; että koiran oli sopeuduttava tähän; ei ollut merkitystä oliko se vahva vain heikko. Tämä ajanjakso on kuitenkin ehkä jossain määrin ollut enemmän vahvojen koirien maailma. Ajanjakso jossa ei tunnettu käsitettä heikkoluonteinen koira; sitä ei hyväksytty olentona.

Tämän aikakauden aikana kuitenkin alettiin ymmärtää/ajatella, että tekemisen tulisi olla koirallekin muuta
kuin täyttä pakkoa. Koira nousi puheissakin ystävän toverin paikalle pikkuhiljaa. Tälle ajanjaksolle on ollut ehkä ominaisinta kulttuuri jossa kaduntallaajakin; pärjäsi arjessa koirien kera. Eläimen hallinta ja harmittomuus ympäristölle oli se arjen päätavoite .

Toinen ajanjakso  sen ajattelevan olevan aika jolloin koira on nostettu enemmän kohteeksi jota koulutetaan. Alettiin  pohtia kuinka koiran tekeminen  saadaan näyttämään siltä että koira itsekin pitäisi kouluttamisen alla olemisesta –  koira olisi ”aktiivinen oppija” . Aikakautena painotukset olivat ulkonäöllisesti painottuen erivaiheissaan:  seuraamisessa ylitilainen poikittaja; kouhaaja. Mikä pidettiin ja nähtiin voimana koiran suorituksessa. Koulutusmenetelmien parannuttua osassa suoritusta ylinopea luonnottomalta näyttävä suoriutuja. Korrektius; yhdessä toimiminen puuttui – mittapuuna oli ylinopeat kokonaisuuteen ”ei sattuvat” tekniset temput.

Tämän aikakauden aikana alettiin ymmärtää kuinka paljon voimaa koiran tekemiseen voidaan saada ulkonaisesti näkyviin. Arvostettiin vahvoja koiria jotka usein olivat vahvoja metodien takia , koirat saivat tilaa olla tekemisessään röyhkeitä ja vauhdikkaita.  Koiran voiman jonkin asteinen merkki oli sen ”kurittomuus” ja tekemisessä näkyvä ”hallitsemattomuus”.  Omasta mielestäni ajanjaksossa esiintyi yhdessä tekemisen puute – koiran rooli tehdä oli noussut pintaan. Arjessa koirien aseman muuttuminen ihmisen elämässä alkoi näkyä erialaisina käytösongelmina, tavan kansalainen siirtyi ”vapaaseen” kasvatukseen, ja samoin tietynlainen eläimen asema hävisi, koira ei ollut osa ihmistä vaan ihminen alkoi olla osa koiraa. Opittiin käsittelemään koiria joiden ominaisuudet eivät olleet niin vahvoja - opittiin vahventamaan koiran suoritusta sen näköiseksi että heikommatkin yksilöt pärjäsivät.

 Yhden osan  on aika  aina olla tässä ja nyt ja tämän ajan painotukset – koska ne jalostuvat edellisistä ajoista. Ihminen oppii historiastaan, ja ongelmat pakottavat kehittymään.
Tähän ajan jaksoon kuuluu kuten aina koiran voima ja teho, mutta ennen kaikkea suorituksen harmoonisuus. Halutaan, että koira ja ihminen ovat samaa puuta suorittaessaan ja näyttää, että keskusteluväline on auki. Kumpikaan ei erotu tästä valjakosta vaan harmonia on sitä, että molemmilla – niin ohjaajalla kuin koiralla on tekemisen rauha, koiran ja ihmisen suoritus on eleetöntä; vaivattoman näköistä ja koko toiminta perustuu kokonaisuuteen joka miellyttää silmää niin voimaltaan kuin tasaisuudeltaan. Koira ja ohjaaja ovat  ”yhtä puuta” tehdessään.

Arjessa tämä näkyy ihmisten syventymisenä etsimään laajoin kansanjoukoin keinoja joilla opetteaa kouluttaa koiriaan ; sekä arvostuksena; että arjessa koira on ympäristöönsä sopeutuva , harmiton miellyttävä seuralainen josta tarvittaessa on suurempiinkin tekoihin. Koira kotikoirana; ihmiset ovat valmiimpia kouluttamaan ja opettelemaan ymmärtämään eläintä koiramme sisällä.
tällä hetkellä palataan koiramaailmassa hieman alunvaiheisiin; koiran rooli ei ole niinkään se aktiivinen yksin suorittaja vaan tehokas suoritusvarma yksikkö ohjaajan kera, jonka tekemistä on miellyttävä seurata koska suoritus ilmentää vaivattomuutta sekä voimaa ja koiran halua työskennellä ihmiselle tapahtumaan tilanteeseen sopivalla voimalla, ihmisen hallinnassa.

Tämä on myös ajanjakso jossa heikommatkin yksilöt koiristamme suorittavat jopa voimakkuutta ilmentäviä suorituksia. Tämä on ehkä se ajanjakso jossa mahdollisesti  koiramaailmamme tulee muuttumaan perimältään. Valintoja kouluttettavien kannalta laajennetaan ja oikeasti ominaisuuksiltaan heikommat yksilöt pystytään ottamaan kaikkeen koulutukseen vahvan näköisinä. Eläin koiramme sisällä alkaa olla "ei haluttu" koska se nousee sieltä kaiken tietämyksen jälkeen esiin; riippumatta siitäkään halusiko se eläin koirassa sitä tai ei - se on sen luonto ; ja sellaisen sopeuttaminen yhteiskuntaan vaatii aina jonkilaisen ymmärryksen; että koira ei ole ihminen mutta tänä päivänä koira on nostettu ihmisen asemaan ja siitä se ei tule selviämään sillä se tuskin oppii puhumaan tai ajamaan autolla -
ken tietää...

Tämä ajanjakso on tuonut myös rahastuksen koiramaailmaan. Harrastuksesta on tullut työ monelle , ja jokapojan harrastuksena koiraharrastus alkaa muuttumaan pois yhdessä tekemisestä samanhenkisten kanssa - rahastuksen kautta suuntaan joka ei välttämättä ole sitä edellisten aikojen harrastuksen yhteisöllisyyttä, sääli.
se mikä laulaen tulee
se viheltäen menee....on totuus...


yhteenveto :
Kaikkien aikakausien tavoitteena on ollut tehokas ; nopea ; täsmällinen ohjaajalle kohdistuva suorittaminen. Se on asia joka ei ole muuttunut.
Kaikille aikakausille tärkeää on ollut toimia koiran kanssa ; kaikille aikakausille on yhteistä että koira on ollut ihmisen ystävä ja apu. Asiaa on vain katsottu sen hetkisen ajanjakson kokemuksella ja silmällä. Siksi asiat näyttävät niin erilaisilta.


Itse väitän kaikkia viisaampiani vastaan:)..
Koira itse ei ole kovinkaan paljon sisäisesti muuttunut tänä aikana, sen toimintaa määrää aika paljon enemmän se mitä sen kanssa on tehty. Koira on kesyyntynyt; oppinut vastaamaan samoilta pohjilta kunkin aikakauden vaateisiin; mikä tarkoittaa omasta mielestäni lähinnä, että se on oppinut etsimään reitin kuinka toimia jotta pääsee tavoitteeseensa – mutta koira on myös tämän taipumuksensa orja; asia ei välttämättä ole sille koskaan tuottanut mitään hyvää.
Ainut ero mikä koirissa olen havainnut on; jotkut koirat ovat säilyttäneet itsessään eläimen , ne eivät ole lopullisesti domestikoituneet (kesyyntyneet) . Näissä eläimissä on kaikessa toiminnassaan se voima ; virta ja teho.. ihan kaikissa ajanjaksoissa. Tämä on se voima mikä saa ihmisissäkin jotkut nousemaan sieltä kurimuksesta elämässään erilaisina aikakausina ja pystyvät vaikuttamaan johonkin maailmassa.. Nämä koirat ovat niitä jotka ääripäissään ovat ihmisen mittapuun mukaan arkoja .. vetäytyviä, tai toinen vastakohta minkä se eläin tuo esiin voimassaan ihailtavia ; väärissä käsissä vaarallisia.
Näitä on ollut aina.. ja tulee olemaan.. koiria