ketjun päät ovat vahvimmat.. Nouto tuo kummallinen asia..

Jahas ja mitäs se vanha tällä kertaa..

Noutohan on sellainen mielenkiintoinen juttu..  Koiraeläimet noin yleisesti ottaen mielellään kantelevat kaikkea suussaan ja suullaan..
niillä kun ei ole käsiä..

Lähtökohtaisesti siis - asian ei pitäisi olla kovin kummoinen opettaa koiraeläimillemme.

Mistä ne ongelmat sitten oikeastaan syntyvät..

Oletan, kuten aina.. että siitä kun ihminen alkaa haluta jotakin ja kouluttaa jotakin koiralleen - se on se ongelmien lähtökohta.. Vaikeus on siinä, että eläimelle on aika abstrakti käsite kertoa - ota jotakin haluttua suuhusi jostakin tuolta  ja tuo se ohjaajalle..

 Helppoa kuin heinänteko...
Yleensähän on aika yksinkertaista saada koira ottamaan jotakin.. Ongelmat syntyvät:
- kun sen pitää ottaa se käskystä
-kun sen pitää pitää suuhunsa ottamaansa rauhassa ja meitä miellyttävällä otteella ja istua edessämme lähellä meihin keskittyneenä.
-kun sen pitää puhtaasti irrottaa esine suustaan
- kun sen pitää tietyllä nopeudella suorittaa toiminto

ELI: sääntökirja ja kokeet.. kun alamme tutustua niihin.. ongelmanippu on valmis... luemme säännöt.. ja unohdamme luontaiset jutut.. ja alamme keskittymään epäolennaiseen.. ja toimimaan epäjohdonmukaisesti..
Pääsemme usein maaliimme niilläkin keinoin.. koska mikä se nyt sitten on se oikea keino.. kuka sen määrittää.

Onpahan tullunna nähtyä itse ja varmaan kokeiltuakin suurin osa keinoista mitä maa päällään kantaa.. voitte uskoa, että joka osuuteen on olemassa omansa.. ja vannoutuneet tekijänsä..
Tulee myös ymmärtää että kaikki tiet vievät roomaan- jos ohjaajan ajoitus ja ohjaajan toiminta on oikeanlaista ja mustavalkoista. Mikään ei ole väärin mikä tuottaa oikeita asioita ja sen eteen ei tarvitse tehdä vääriä asioita ja eläin pystyy kokoajan suoriutumaan oppimisesta.

Aikoinaan oma systeemini oli lähinnä:    Ota ja Pidä - pakko.

Siinä koira ajautui helposti koulutuksen edetessä kaikenlaiseen epävarmuuteen.. se mälväsi.. ei tullut lähelle.. pudotteli.. tai heikompi luonteiset koirat sitten junttasivat kiinni kapulaan niin, että soi.. eivätkä uskaltaneet irroittaa.. sitäkin haettiin ja pidettiin toimivana noudon ulkoasuna noudolle.
Konfliktien kautta; tiedostamatta niitä; edettiin eteenpäin noudon koulutuksessa koiran mukaan..

Osaavathan ovat aina tehneet asiat valmiiksi ilman isompia ongelmia -keino kuin keino.. mutta vähemmän tehneille näistä muodostui ja edelleen muodostuu usein ylitsepääsemättömiä ongelmia. Kouluttaa sitten millä tekniikalla vain. On hyvä ymmärtää, että pakko ei tarkoita voiman käyttöä - sitäkin.. mutta konflikti voi syntyä hyvinkin nätisti tehtynä.. vaikka niin että pelkällä odotusarvolla luodaan tietynlainen henkinen pakko."pidä" mikä on vaatimuksena ehkä hieman epärealistinen ja (passivoivakin) pakko jo itsessään ja käsitteenä . Olennaista on, että se ongelma mikä rakentui johtuu enempi ajatusmaailmansta ja on siinä, että keskitytään siihen- että koira pitää jotakin - eikä vaihtoehtoisesti siihen, että koiralle voidaan luoda aktiivinen tila jossa "irti" onkin sekundääri merkki tietyn ketjun jatkumisesta siihen loppuun eli primäärivahvisteelle (on se nyt sitten pallo / ruoka tai lauma),. ilman konflikteja ja niin, että koira ikäänkuin painostaa ohjaajaa käytöksellään joka on ohjaajan haluamaa ja koiraansa siihen ohjaamaa, koira painostaa ohjaajan  sanomaan tuon taikasanan "irti"joka tuottaa tulosta joka on koiralle mieleinen.

Mistä voisi tähän lähteä.

Koiralla täytyy olla harjoitusten kautta  rakennettuna sekundääri (joka voi olla vokaalinen sana tai naksutin;fyysinen; menttaalinen)vahviste; sekä se primäärivahviste. Koulutushistorian kautta koiran tulee olla oppinut että  keskittyminen ohjaajaan ton tuottavaa ja kyetä siinä keskittymistilassaan olemaan ohjaajaa kohti "auki" . Ohjaajan on hallittava ja kehitettävä itseään tasolla jossa ei anneta turhia vihjeitä koiralle- ohjaaja aktivoituu vain tekemään tai vahvistamaan kun koira tarjoaa haluttua asiaa, muun ajan  ohjaaja viestittää omaa ohjaajan neutraaliutta koiralle.
Mikäli onnistumme opettamaan koirallemme tämän hetken ohjaajan edessä kannattavaksi; turva-alueeksi; yhteistyöksi. Olemme yhteisen kielen kautta kertoneet koiralle mitä haluamme sen tekevän kun se on ottanut haluamamme esineen..Olemme myös rakentaneet irtisanan .. ja se toimii vaikka saalisleikissä kapularumbassa jossa kapula lentää ja vauhtia piisaa:) ja irti sana vapauttaa lentävän koiran pallolle..

Työsopimus on kirjoitettu ja meillä on yhteistyökumppani - joka ei koe edessä istumista esine suussa rasitteeksi ja hetkeksi jolloin onnistuneen noudon jälkeen ohjaaja alkaa tekemään kaikenlaista aktiviteettia..

-Peruutella
-pitelemään kuonosta
-hokemaan kieltoja "ei ei  tai pidäpidä:)".. (luoja yksin tietää mitä koira siinä kohtaa on mahdollisuuksissaan edes oppia)
-napsimaan kuonolle
-"hirttelemään" liinasta
-tai vaipumaan syvään epätoivoon..

Ketjun päät ovat vahvimmat.. kun alku on se että koira on vieressä sivulla levollisin mielin aktiivisena ... ja toinen pää se että koira on edessä avoinna ja suunnaten kapulan pidon ohjaajalle.. jotta tämä aktivoituisi..
Loppunouto.. on aika simppeliä..

Ai mikä kapularumba..
no ihan normia settiä.. kapulat ja pallot lentää.. Vietti ylös ja hallinta positiivisesti läpi jolloin se vain nostaa viettiä ...olennaista on se että "irti" ajetaan läpi.. vahvisteeksi.. ja kerrotaan sillä sanalla mustavalkoisesti koiralle milloin kapula on sen ja milloin se muuttuu  ohjaajan omaisuudeksi ja pallo koiran omaisuudeksi.. tehdään asia kannattavaksi.
tässä yhden koiran ekakapularumbaa ja "irti" sekundäärivahvisteen ajamista läpi. Kapula oli sille jonkinlainen ropleema.. mutta se aukesi ihan tuossa pois..