pohdintojen aloittelua.. koiran rakentulusta

koiran rakentaminen
on kuin sillalla tasapainoilua
joskus se heiluu
ja joskus sitä on vain
...varma astella

 koiran rakentamisesta..
vanha kun tätä hommaa on tehnyt joltisenkin aikaa.. niin paljon ei ole oppinut mutta tärkein oppi on ollut, että valmista ei tule omasta osaamisesta.. Seläntakana peikkona pyörii aina rutiinit ja opitut virheet , opettelee sitten mitä vaan. Uusissa koirankouluttajissa aina tulee hämmästeltyä sitä oppimisen varmuutta. Asiaan vaikuttaa ehkä se, että  ohjaaja koulutus ja tieto on lisääntynyt niin paljon; tieto on helpommin saatavailla myös, ehkänäin ollen ei enää kaikkea tarvitse kantapäiden kautta oppia. Hyöty joka tästä muodostuu on kait että  niitä vääriä oppimistapahtumia ohjaajalle hitsautuu omaan tekemiseen paljon vähemmän.

pohdiskelen himppasen, ihan kevyesti..

Tekniikat
Tämä on mielestäni yllämainitusta asiasta jossain määrin nykyaikana sitten yksi isompi ongelma. Tekniikoita miten tehdä jokin asia koirankoulutuksessa, on miljoonia.. ja monelle uudemmalle koirankouluttajalle tästä muodostuu ongelma. Miksi,  koska oletus on, että joku tulee ja kertoo systeemin.. jonka jälkeen homma sujuu kuin vettä vaan. Nimenomaan kuin vettä vaan.. ilman       kovaa ja nöyrää työtä.

Käydään kaikenlaisissa seminaareissa (niitä moittimatta) ja tullaan posket pullollaan miljoona asiaa mielessä.. ja sitten jäädäänkin sen uuden asian kera aivan yksin, asian joka ensin tuntui "the jutulta".. mutta kun sitä alkaa tekemään niin se the.. tai juttu .. katoaa johonkin ja jää jäljelle vain se tilanne.. mikä ole ennen sitä tö juttua.. Miksi; koska kun ulkopuoliselta jostain etäältä yksittäinen kerta on haettu tietoa ja osaamista on saatu vain palanen.. ei kokonaisuutta, ja asiaa on ohjannut ihminen joka hahmottaa kokonaisuuden ja mikä pala johtaa mihinkin.. mutta käteen jää vain se palanen.. ei se kokonaisuus.

On hyvä sisältää koiraelämässä, että jokainen systeemi / tekniikka vaatii opettelun, ja syväluotaamisen, jotta ymmärtää mitä ja miksi.. tekee tai tulisi tehdä niin kuin sanotaan. Täytyy syntyä näkemys, miksi jonkun asian tulee tapahtua tietyllä tavalla.. ja mihin sen on tarkoitus johtaa. Tulee syntyä jatkumo jotta voi oppia.

Hyvä on myös ymmärtää, että roomaan pääsee miljoonia reittejä, jotkut ovat pitempiä jotkut lyhyempiä.. mutta se ei vaikuta siihen aina minkälaista siellä roomassa on olla.. ja joskus vaikuttaa ihan hurjasti..

kommunikaatiomme välineet
menttaalinen; psyykkinen;vokaalinen
ovat kuin ne sillan kaiteet..
ne johtavat sen kulkumme siltaa pitkin
eteenpäin ja päämääräämme

Menttaalinen; vokaalinen; fyysinen

ovat lähinnä ne vaikutuskeinomme joilla käsittelemme koiraa ”teknisesti” ja niiden avulla keskustelemme ja kommunikoimme koiramme kera kun sitä opetamme. Kaikkien näiden käyttöön liittyy ohjaajan tunnetila , halusi hän sitä tai ei. Ohjaajan tunnetilan kautta syntyy suurin osa tahdottomasta tekemisestä koiran kera.. ja sitä kautta tapahtuu se oppiminen koiralla jota emme välttämättä haluaisi tapahtuvan, emmenkä edes huomaa tai ymmärrä miksi ja mistä syystä koira toimi ihan eriatavoin kuin tarkoitimme. Koiramme kanssa eläessämme samassa huushollissa asia eli se muodostuva kommunikointiväline korostuu vielä enemmän, koska koira on mestari tulkitsemaan ja oppimaan ohjaajan käytöksestä tai sen muuttumisesta syntyviä asioita jotka vaikuttavat palautteeseen mitä ohjaajalta on tulossa.

Teen seuraavassa huom! vain omasta päästä lähtöisin olevan karkean erottelun:)..

Operanttiin perustuvassa koulutuksessa
ohjaajan tulkitseminen ja käyttäytyminen on  pyritty saamaan mahdollisimman minimiin.. jolloinka koulutuksesta tulee/ syntyy lähinnä tekninen taito.. eläimestä tehdään "kone" joka nappia painamalla suorittaa sille asetetun sisään koodatun tehtävän.. toistaen tarvittaessa asiaa koneenomaisesti maailman tappiin asti.. Negatiivisesti koulutustapaan suhtautuessa haittapuolena voi ajatella syntyvän koiran joka on oman mielensä vanki. Positiivisesti ajatellen tähän koulutustapaan liitetään lähinnä, että koiran on mukava oppia ja koiraan ei kohdisteta ikäviä asioita. Tärkeintä on, että teknisenä tekemisenä saadaan asioiden pilkkominen ja koiran aktiivinen valinta kohdistettuun asiaan nopeasti ja pelkistetysti kerrottua /osoitettua koiralle.


Viettiteorioihin perustuvassa koulutuksessa
on ja pyritään saamaan aikaiseksi koiran luontaisia viettipäämääriä hyödyntäen koira joka tekee voimalla ja vahvassa tunnetilassa olematta kone.. mutta olemalla teettäjän hallinnassa käynnistyen tarjoamaan aktiivista tekemistä.. säilyttäen eläimen itsessään, hallinnan kautta. Koiran mieleen ja sen hallintaan kohdistetaan paljon työtä. Negatiivisesti ajatellen tähän koulutustapaan liitetään usein ”orjuuteen” liittyviä  huonoja puolia. Positiivisesti asiaa tulkiten taas koira on aktiivinen ohjaajan kanssa yhdessä halukkaasti toimiva itsenäinen yksikkö.. ja jokaista perusasiaa arjessa ei tarvitse kouluttaa.. vaan tuo hallinta tuottaa toimivan koiran eri tilanteisiin.

Vaan Apropoo

mutta kaikkia tekniikoita ja systeemejä yhdistää
sama 
asia.. mikä on se oleellisen asia koiran koulutuksessa:
oikea-aikainen vahvistaminen ; oikea aikainen ilmoitus/palaute koiralle siitä mikä sen tekemisen kohdassa aiheuttaa ohjaajan aktivoitumaan ja tuottamaan vahvisteen..
Vahviste jonka on hyvä olla jotakin mitä koira haluaa: ) tai mikä tuottaa sille päämäärän joko olotilaan tai vietteihin liittyen.
Ketjuttaminen.. opittuja asioita ketjutetaan etuperin ja takaperin.. jolloin koira luontaisesti siirtyy asioissa eteenpäin oppimansa historian mukaisesti.

Nämä kaikki ylläolevat osiot ja paljon muuta liittyvät kaikkiin koulutustekniikoihin/ideologeihin, eivätkä ne le minkään systeemin ajatusmaailman omia juttuja, vaan oppimisen perusasioita.


Koirankouluttaja
kehittyessään oppii hahmottamaan kokonaisuuden ; koirankoulutuksesta muodostuukin loppupeleissä kaikessa monimutkaisuudessaan hyvin yksinkertainen asia, joka vaatii vain työtä tekijältään ja miljoonaa lähtemistä, nöyrtymistä ja peiliin katsomista.
Eläin koulutuksen kohteena on aina halukas ja valmis töihin, negaatiot ja oppimisongelmat syntyvät vain yhdestä suunnasta, siitä kaksijalkaisesta - sille asialle ei ole muuta selitystä.

Ihminen on selittävä olento, joka selittää kaikelle ei onnistumiselleen jonkun syyn.. ja yleensä koskaan se ei ole se ihminen tai tekemisensä.. vaan syyllinen löytyy jostain eikä muisteta etsiä sitä lahtista ja konekiiväriä.. ja hakea niitä paikalle..

Se siitä.. että eikun töihin.. kuuntelemaan niitä lähellä olevia osaajia, tekemään pohtimaan yhdessä ja yhdessä hankkimaan tietoa muualta ja sisäistämään,,
mutta ennenkaikkea.. tekeminen , tekemisen tulkinta , ja oman tekemisen hiominen niin että se tuottaa..
se on se kouluttamisen avainsana.. aivan sama mitä siellä hihnanpäässä töröttää..