Arkipäivän reenistä syntyi sen verran sanallista suukopua Reiskan kanssa, ongelmana itsepäisyys näkemyksestä kumpi seuraa ketäkin. Lähinnähän se vääntökohde oli tuo mainitsemamme näkökantaero; kumpi kuvittelee itseään seurattavan. Näkökantaero aiheuttaa ja siitä syntyi aivan ylitsepääsemätön kriisi. Päätimme sitten ratkaista asian niin, että kauniisti aiemmin nimeämäme peilikuvaseuraaminen on se ratkaisu jotta pääsimme eroon kekustelusta jotta kumpi on kummankin kummalla puolen.. Se ei sitten ollut riittävä ratkaisu päästä tasapainottamaan tätä ongelmaa.. joten siirryimme harjoitukseen jonka nimesimme keskiöseuraamiseksi.. tämäkään harjoitus ei tainnut tuottaa suurta eroa käsitykseen kumpi hommaa hallitsee.. ainakaan Reiskan mielestä.. mutta pääasia toteutui.. meillä oli hauskaa...
tämä hauskuus loppuisi siihen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti